Kaija Kiesslingin vappupuhe Liljan patsaalla Turussa

1.5.2012

HYVÄT TOVERIT!
Euroopassa eletään ennennäkemättömän kurin aikaa. Kuria edustavat niin poliittinen, taloudellinen kuin välillisesti myös aseellinen sektori – toki ne ovatkin tiukasti toisiinsa yhteen kietoutuneita. Maailman taloudessa pankkikriisit, finanssikriisi, luottokriisi ovat jokapäiväistä terminologiaa ja arkea. Yksityiset luottoluokituslaitokset arvottavat maiden luottotasoa sen jälkeen, kun pankkiirit ja poliittinen eliitti – niin kansallisten kuin kansainvälisten toimijoitten toimesta ovat saattaneet maan toisensa jälkeen hätään.
Kyse on pääomien kasaamisesta, rahalla keinottelusta, koroilla rikastumisesta. Klassisesti koronkiskonnasta, josta esimerkki Kreikkaan koskien. Jos Kreikan pankit lainasivat aikanaan Saksan pankeilta rahaa 12 % korolla, saivat saksalaiset pankit tuon rahan ensin itselleen IMF:lta alle 2 % korolla. Näin ne keräsivät miljardeista 10 % hyödyn.
Mutta miksi kreikkalaisten ja muidenkin maiden hallitukset hyväksyvät sen? Ne ovat EU:n komennossa, taustalla Lissabonin sopimus ja muut sopimukset, joilla rakennetaan talousvakautta, kuten sanonta kuuluu. Sitä varten hallitukset ovat EU:ssa päättäneet uskomattomista talouden kuritoimista voidakseen pelastaa pankit, ei kansoja. Ihmiset ovat silloin toisarvoisessa asemassa, kun on pidettävä pankkien tuloksista huolta.
Myös maamme hallituksen politiikkaa on oikealta vasemmalle perusteltu sillä, että ellei Kreikkaa tueta, kaatuu euro ja sen mukana paljon. Jopa vas:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie puolusti lehdissä hiljattain Suomen hallituksen ratkaisua Kreikan tuissa. Mutta se on tuki, joka aiheuttaa kansalaisille Kreikassa yhä suurempaa hätää. Turhaan eikä ilokseen ole sadat tuhannet ihmiset yhä uudelleen ja uudelleen olleet kreikkalaisten kaupunkien kaduilla mielenosoituksissa. Työttömyys on korkeaa, talous monissa perheissä nollilla ja ihmiset ovat todella hädässä. Äidit joutuvat jopa jättämään lapsensa lastenkoteihin siinä toivossa, että edes siellä lapset saisivat ruokaa, kun kotona sen on mahdotonta.
Meitä pelotellaan EU:n murenemisella ja euron kaatumisella. Kenen eduista on kyse? Se ei ole matkailijan eikä lomailijan etu, jolla sitä perustellaan. EU ja yhteinen raha eivät luoneet Euroopasta sitä vaurasta, työtä kaikille tarjoavaa ja kehittyvää maanosaa, jossa rikkaudet tasoittuvat, köyhillekin olisi ruokaa, asuntoja ja työtä, kuten meille vakuutettiin. Tie oli silloin auki lähes taivaisiin.
Päinvastoin. EU:n ja koko talous- ja rahaliiton koossa pysyminen on kapitalismin tämän päivän suuri huoli. Ekonomistit laskevat kaiken aikaa tuoreimman The Economist – lehden artikkelin mukaan, paljonko vielä voidaan kiristää taloutta ilman, että kansat lähtevät liian laajasti ja tosissaan kaduille tekemään politiikan ja yhteiskunnan rakenteisiin radikaaleja muutoksia. Monen tämän päivän nuoren ajatusmaailmassa on tosiasiana käsite vallankumouksen tarpeesta, mitä valtaeliitti tänään joutuu arvioimaan. Se empii ja pelkää, missä kulkee talouskurin raja.
Kuritoimet näkyvät myös meidän maassamme. Euroopan talouskurisopimus ohjaa myös Suomen hallitusta leikkausten, veronkorotusten ja säästöjen politiikassa yhä tiukemmin. Kataisen johtama hallitus on keväällä toteuttanut raakaa uusliberalismia vahvistamalla lisää budjettileikkauksia. Niiden määrän ja tarpeen osalta se ei itsekään ollut tarkkaan tietoinen miksi pitää leikata ja paljonko. Se osoittaa myös todeksi monen talousasiantuntijan kommentin siitä, miten heikoin eväin maamme taloutta niin EU:ssa kuin Suomessa hoidetaan.
Leikkaukset kevään lisäbudjetissa ovat rajuja: niihin voit tarkkaan tutustua täällä vappukentällä pöydällä jaossa olevassa Vastavoima-lehdessä, - siksi en niitä tässä luettele tarkkaan.
( kuntien valtionosuuksia leikataan lisää 520 miljoonaa euroa, arvonlisäveroa korotetaan, ja se vahvistaa suuntausta tasaveromalliin, lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään kolmeksi vuodeksi, työ- ja elinkeinoministeriön budjetista leikataan 80 miljoonaa samaan aikaa kun yhä useammin kuulemme henkilöstövähennyksistä ja irtisanomisista – pahimmillaan viikossa useita satoja. Yliopistoilta leikataan kymmeniä miljoonia, opetus- ja kulttuuritoimen lisäleikkaukset ovat yhteensä 138 miljoonaa. Asuntopolitiikasta vähennetään 15 miljoonaa ja kehitysyhteistyöstä leikataan lisää 30 miljoonaa jo aiemmin sovitun jäädyttämisen lisäksi.
Eikä tässä vielä kaikki, vaan.....
Eläkkeiden leikkaaminen aloitettiin lopettamalla varhennettu vanhuuseläke, ja nostettiin osa-aikaeläkkeen ikärajaa 61 vuoteen. Nuorilta ja alle 3 vuoden työsuhteessa olevilta leikataan ansiosidonnaisen turvan pituudesta viidennes (500 pv=> 400 pv). TEL-maksuja korotetaan saman suuruisesti niin työntekijöille kuin työnantajille, isoille ja pienille. Tämä on hallituksen tasa-arvopolitiikkaa!
On muistettava, että oikeasti hallituksen budjettiratkaisut syventävät tuloeroja, lisäävät terveyseroja, riskiä sairastua yhä useammin ja rankemmin, nämä ratkaisut kasvattavat köyhien määrää mukaan lukien lapsiköyhyys, joka lasten keskuudessa jo lähes 15 %. Syrjäytymien, osattomuus ja mm. demokratian heikkeneminen kuntarakenteiden ja päätöksenteon keskittämisen seurauksena ovat kaikki asioita, jotka tekevät vastakkainasettelusta yhä ajankohtaisempaa.

Hyvät ystävät ja toverit, vastakkainasettelun aika ei ole ohi!
SKP on esittänyt tähän lukuisia rakentavia ratkaisuja. Jo vuosia olemme kamppailleet ja vaatineet 900 euron perusturvaa ihmisille, jotka eivät sitä ansaitse työttömyyden, sairauden, pienen eläkkeen tai pienten tulonsiirtojen vuoksi. Tämä on saatava yhden luukun periaatteella, eikä se saa vaikuttaa esim. asumistukiin tai vastaaviin.
SKP vaatii parantamaan kunnallisia palveluja, ei yksityistämään niitä. Vaadimme riittävästi henkilökuntaa erilaisille hoidon ja hoiva aloille. Ei pidä korvata ammatti-ihmisiä vapaehtoistyöllä eikä jakaa palveluseteleitä, joiden turvin ei esim. vanhus pysty hankkimaan palveluja.
Kilpailuttamisella ei päästä säästöihin, vaan useimmiten se aiheuttaa lisää kuluja kunnille. Laatu on kyseenalaista, sillä yrityksen tavoite on voittojen kerääminen.
Opetuksessa on huomioitava opetusryhmien koot aivan samoin kuin vanhuspalvelulakiin on saatava työntekijämääristä maininnat.
Tässä joitain asioita, joita tulemme korostamaan yli muiden myös kuntavaalin yhteydessä. Vallassa olevat puolueet voivat puuttua niihin jos ne haluavat muuttaa poltiikan suuntaa. Haluamme korostaa niitä ollessamme ns. ulkoparlamentaarisena voimana mukana toiminnassa useiden kansanliikkeiden kanssa, kuten mm. Turussa tapahtuu.
Mitä ihmiset oikeasti tarvitsevat ja haluavat?
Sitä mitataan mm. syksyn kuntavaalissa. Tuoreet uutiset kertovat, miten yhä suurempi määrä ihmisiä aikoo äänestää toisin kuin ennen. Se kertoo ihmisten todellisesta pettymyksestä nykyisiin päättäjiin ja heidän puolueisiinsa. Siitä kertoo mm. perussuomalaisten kannatuksen raju pudotus, ja nähtäväksi jää, mitä tapahtuu syksyllä. Ilmassa on selvää tyytymättömyyttä ja muutostarvetta.
Kuntavaalin yhteydessä tullaan puhumaan kuntademokratiasta, lähidemokratiasta, kansanäänestyksistä ja monista tavallisten ihmisten tarpeista, miten voida myös rakenteellisesti vaikuttaa ihmisten elämään ja ympäristöön. Näin keskustellaan haluaako sitä vallassa olevat tai ei.
Mutta onko kyse demokratiasta, jos esim. Turun valtuustossa viime vuosien ja valtuustokausien aikana erilaisista talous-, virka- tai luottamustoimiasioissa tuomitut ihmiset saavat istua kaikessa rauhassa päättämässä meidän asioistamme. Näitä tuomittuja valtaeliitin ihmisiä istuu myös eduskunnassa ja monien kuntien päättäjinä, ja siinä on mielestäni keskustelun paikka.

Hyvät ystävät ja toverit!
Ensi sunnuntaina Ranskassa käytävät presidentinvaalit voivat olla vaa'ankieliasemassa myös siihen, miten Suomessa päättyvät syksyn kuntavaalit. Äärioikeiston nousun torppaaminen, Lissabonin sopimuksen uudelleen käsittely Ranskassa ja sen myötä koko EU:n raha-, talous- ja sotilasliiton mureneminen voivat ollakin vain ajan kysymys. Tarkkailemalla ympäristöä sen voi jo aistia, mutta osallistumalla itse tähän vallan valtaamiseen ja rakenteiden muuttamiseen voit olla itse vaikuttamassa sen kulkuun. Siihen kommunistit kutsuvat nyt laajasti kaikkia politiikkaan tyytymättömiä ihmisiä mukaan. Syksyn vaalissa on mahdollisuus avata ovet yhteisrintamalle, joka on aina kommunistien toiminnan peruskiviä.

Haluan lopettaa tämän puheen runoilija Elvi Sinervon sanoihin. Sinervon syntymästä tulee nyt toukokuussa kuluneeksi 100 vuotta, ja sen kunniaksi on uusi runokooste, jonka toimittamisessa on ollut mukana mm. Peter von Bagh. Kirjaa on täällä vappukentällä myynnissä. Sinervon ajatukset, runonsäkeet kuuluvat seuraavasti:

Älä minulta Maammo Runontekijää kysele, ei hän ole täällä.
Etsi hänet sieltä, missä ihmiset elävät,
missä nuoret silmät tähyävät tulevaisuuteen,
missä vuoria siirretään ja virtojen juoksu kääntyy,
missä sydämet kapinoivat vääryyttä vastaan,
missä kuvia särjetään,
missä ihminen antaa elämänsä, ei suojellakseen sitä mikä on ollut,
vaan sen puolesta, mikä on tuleva.